HISTORIA
"Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."
Matt. 18:20
Seitsemännen päivän adventistien historia Suomessa
Adventistien varsinainen sananjulistustyö alkoi Suomessa 21. heinäkuuta vuonna 1892, jolloin Helsinkiin saapui Tukholmasta "Suomen apostoli", Ruotsin adventtikirkon esimies Olof Johnsson (1843-1919) sekä kaksi seurakuntatyöntekijää. He jakoivat ruotsinkielistä hengellistä kirjallisuutta, kävivät kodeissa sekä kutsuivat ihmisiä kokouksiin Johnssonin vuokraamaan asuntoon. Saman vuoden joulukuussa adventistien skandinaavisen työn johtaja, Lewis Johnsson kävi ensi kertaa Suomessa, tuoden mukanaan käsikirjoituksen ensimmäiseen adventistien julkaisemaan suomenkieliseen kirjaan, "Kristus ja hänen vanhurskautensa", jonka oli kirjoittanut eräs amerikkalainen adventisti ja suomentanut muuan Amerikan suomalaisista.
Suomen ensimmäinen adventtiseurakunta perustettiin Helsinkiin vuonna 1894. Siihen kuului aluksi 24 jäsentä ja se toimi osoitteessa Pursimiehenkatu 25. Toiminta oli aluksi lähes yksinomaan ruotsinkielistä vuoteen 1907 saakka, jolloin työntekijöihin liittyi kaksi suomenkielistä työntekijää. Jäsenmäärän kasvaessa perustettiin vuonna 1909 itsenäinen Suomen konferenssi (piirikunta).
Vuonna 1919 Suomessa astui voimaan alkoholin käytön kieltävä kieltolaki, joka oli voimassa aina vuoteen 1932 saakka. Tämä edisti myös terveellistä elämäntapaa suosivien adventistien tekemää raittiustyötä.
Vuonna 1921 voimaan astunut oppivelvollisuuslaki toi monille adventisteille ongelmia. Suomessa lauantai oli yleinen koulupäivä ja osa vanhemmista, jotka eivät uskonnollisista syistä lähettäneet lapsiaan sinä päivänä kouluun, saivat sakkoja ja muutamat jopa vankeusrangaistuksia.
Suomessa oleva seitsemännen päivän adventistiyhdyskunta rekisteröitiin opetusministeriön päätöksellä Suomen Adventtikirkko-nimisenä 12.6.1943. 
Salon adventtiseurakunnan historia
Adventtisanoman julistaminen alkoi Salon seudulla 1920-luvulla. Uranuurtajia olivat paikkakunnalle muuttaneet Kalle-Ville ja Kerttu Osola. Kalle-Ville saarnasi uutterasti ihanasta adventtitoivosta ja Kerttu lauloi ja säesti tilaisuuksissa. He vierailivat myös kodeissa ja pyrkivät olemaan niiden lähellä, joiden kanssa he työskentelivät.
Eino Rosengren (myöhemmin Rouhe) liittyi adventtiseurakuntaan vuonna 1929 Seinäjoella ja toimi lyhyen aikaa Savonlinnassa. Einon muutettua Saloon esittivät adventtiliikkeen kirjallisuustyönjohtajat hänelle pyynnön aloittaa Salon seudulla kolportoimisen eli hengellisen kirjallisuuden myymisen. Eino suostui ja hänen tekemän kirjallisuustyön myötä alueella heräsi uutta kiinnostusta Raamattuun.
Joulukuussa 1929 aloitettiin kokoontumiset omakotitalon vinttikamarissa, osoitteessa Rummunlyöjänkatu 30. Kokoontumiset olivat lauantaisin ja niissä tutkittiin Raamatun kirjoituksia järjestelmällisesti, joten sen vuoksi alettiin puhua ”sapattikoulusta”. Ohjaajina toimivat aluksi Mia Söderström ja Edith Vendelin (myöhemmin Söderström) Suomen Adventtikirkon ruotsalaisesta piirikunnasta. Vinttikamarissa kokoonnuttiin säännöllisesti ja vuodesta 1930 lähtien alettiin pitää evankelioimiskokouksia Raittiustalolla ja Yrittäjäkodissa.
Ensimmäinen kastejuhla pidettiin vuonna 1931 Vuohensaaressa, minne tuolloin ajeltiin moottoriveneellä tieyhteyden puuttuessa. Tämän jälkeen kastettujen määrä alkoi nopeasti lisääntyä. Jumala sai Sanansa kautta koskettaa - oli aika perustaa Salon adventtiseurakunta.
Perustaminen ja alkuvuodet
Salon adventtiseurakunta perustettiin sunnuntaina 15.2.1932 klo 13 Salon Raittiusseuran tiloissa. Perustajina oli 10 rohkeaa jäsentä: August Hailio, Sofia Heinonen, Armas Ketokulta, Fanny Ketokulta, Eino Rosengren (Rouhe), Mia Rosengren, Edith Söderström, Olga Söderström, Aino Talonen ja Alli Örling. Tilaisuutta johti veli Rintala.
Seurakunnan työntekijänä ja vanhimpana vuosina 1930-1935 toimi Kalle-Ville Osola, joka toimitti myös Siionin ystävä-seurakuntalehteämme. Häntä seurasivat veljet Blomberg ja Arasola, pari vuotta kumpikin. Muualle seurakuntatehtäviin siirryttyään veli Osola kävi vielä tervehtimässä seurakuntaan liittyneitä ystäviään Salossa.
Maailmanpoliittinen tilanne oli levoton – vuonna 1939 toinen maailmansota syttyi Saksan hyökätessä Puolaan. Samana vuonna Eino Rouhe vihittiin seurakunnan vanhimmaksi, jona hän toimi uskollisesti 33 vuoden ajan. Hänet tunnettiin hyvänä seurakunnan kaitsijana ja opettajana. Hän piti mm. yleisiä sananjulistustilaisuuksia Salon Palokunnan talolla ja Kiikalan Nuorisoseuran talolla. ”Hyvä on voittaa seurakuntaan uusia jäseniä, mutta vielä parempi on säilyttää nämä jäsenet”, kuultiin Rouhen sanoneen.
Hanhilammen ryhmä
Vuonna 1940 Kiikalan Hanhilammelle perustettiin erillinen Hanhilammen ryhmä, joka vireänä ”erämaaosastona” jatkoi rinnakkaiseloaan Salon emäseurakunnan kanssa noin kymmenen vuoden ajan. Hanhilammen pitkän pirttikeittiön pöydän ääressä Raamatun eri aiheita tutkittiin myös tilan naapureiden kanssa innokkaasti Holger Crohnsin johdolla. Herra siunasi Sanansa - ryhmän jäsenluku kasvoi vuoden 1944 ja 1947 välillä 11 uudella jäsenellä. Hanhilammella pidettiin myös vuonna 1947 Valtakunnallinen Nuorisoleiri, omaa leiritilaa kun ei adventtikirkolla vielä tuolloin ollut.
Seuraavat vuodet
Osoloitten jälkeen jäsenmäärä on kasvanut paitsi muuttoliikkeen, myös vieraalta paikkakunnalta tehtyjen kokous– ja lähetyskäyntien tuloksena. Vuoden 1937 Toivo Seljavaaran ajoista vuoteen 1977 Laura Kilpelänahoon saakka, Salossa on toiminut ainakin 17 seurakuntamme työntekijää, avustajat mukaan lukien. Mm. Onni Halminen, William Aittala, Pekka Peltonen ja Erkki Luukko ovat työskennelleet kaupungissamme. Väinö Liukkonen oli ainut, joka myös asui Salossa.
Kokoontumistilat ja 1970-luku
Juuri muodostetun seurakunnan alkuaikoina (noin 20 vuoden ajan) seurakunta kokoontui jäsenten kodeissa, niin kuin alkuseurakunnassa. Erityisesti sisar Söderströmin koti Turuntie 8:ssa oli avoinna yhteisille jumalanpalveluksille.
Seurakunnan kasvettua tilat kuitenkin alkoivat käydä ahtaiksi.
Seuraavat 20 vuotta jatkettiin vuokraamalla tilat Yrittäjäkodista ja Kaupungin kerhokeskuksesta, mutta aikarajoitukset hankaloittivat ja herättivät toiveen oman seurakuntakodin saamisesta.
Vuoteen 1972 seurakunnan vanhimpana toiminut Eino Rouhe siirtyi Aitolahden adventtiseurakuntaan. Vanhimmaksi vihittiin Tauno Nissi, joka hoiti tehtäväänsä 10 vuoden ajan.
Vuonna 1974 Salon adventtiseurakunta sai vihdoinkin kaivatun oman kirkkokiinteistönsä. Omakotitalo Helenankatu 36:ssa remontoitiin idästä ja lännestä tulleiden apuvoimien tuella viidessä päivässä 60-paikkaiseksi kirkkosaliksi. Ilo ja kiitollisuus Taivaalliselle Isälle oli katossa, kun kirkko vihittiin jumalanpalveluskäyttöön sapatin päättymishetkillä 30.11.1974. Tupaantuliaisjuhlia vietettiin perjantai-illasta sunnuntaihin saakka! Pastorina tuolloin toimi Sakari Alftan. Salon seurakunnan 40-vuotinen vaellus vieraissa tiloissa oli päättynyt.
1980-luvulle
Seuraavat kuusi vuotta kiinteistöä paranneltiin, mutta korjaustyöt kivijalan osittaisen painumisen vuoksi olisivat liian massiiviset. Jumalan johdatuksen avulla löytyi uusi kokonaisratkaisu: Rummunlyöjänkatu 26 tarjosi seurakunnalle riittävät tilat. Elettiin vuotta 1981.
Seurakuntamme vietti 50-vuotisjuhliaan 13.2.1982. Uusi, kevätauringon loisteessa hohtava, noin 60 henkilön kirkkosali oli ensimmäistä kertaa ääriään myöten täynnä. Adventtisanoma oli palannut juurilleen – olihan ensimmäiset kokoukset yli 50 vuotta sitten pidetty lähes naapuritalon vinttikamarissa.
Kalevi Rullo toimi pastorina vuonna 1982. Pitkään, yli 25 vuoden ajan, saimme pitää pastorinamme Armo Kuoppakangasta. Seurakunnan vanhimpina Tauno Nissin jälkeen palvelivat Armas Leppänen sekä Kalevi Niittyaro.
Vuoden 1986 jäsenmäärä oli 47 (31 naista, 16 miestä). Tuolloin Armo Kuoppakangas järjesti Ilmestyskirjaseminaarin Laurin koululla. Sympatia-keräys innosti sisaria ja veljiä lähimmäisen auttamiseen. Seuraavana vuonna 10 kerääjän tulos oli 23.890 mk (3981 €). Samana vuonna Antti Oksanen jakoi vastuun Armon kanssa ja 1988 hän piti ”Apua arkipäivään”-puhesarjan Hermannin koululla. Osallistujia oli keskimäärin 40 iltaa kohden. 
Vuodesta 1990 kohti uutta vuosituhatta
1900-luvun vaihduttua viimeiselle vuosikymmenelle seurakunta sai käyttöönsä uuden viestintävälineen, Salo-kanavan. Tämän paikallisen TV-kanavan kautta ilmoitettiin mm. kokoussarjoista, Raamattuopistosta ja Sympatia-keräyksestä. Hyvän mielen joulutorilla myimme tuotteita 2723 mk:n (453 €) edestä.
Vuosikymmenen alkuvuosina Salossa seurakuntaa huolsivat Unto Hongisto, Raimo Lehtinen, Harri Kuhalampi sekä Veikko Kuosmanen. Seurakunta oli saavuttanut 60 vuoden iän. Kalevi Niittyaron jälkeen vanhimpana toimi Jouko Lehtonen.
Suomen Adventtikirkko teki mittavaa avustustyötä Venäjän Karjalassa ja Baltiassa. Tuona aikana Avustuspalvelun johdossa toimi Markku Heinänen.
Salossa ADA järjesti v.1993 mittavan avustuskeräyksen niinikään Karjalaan. Tuolloin lähetettiin rajan taakse 2500 kg:n verran vaatteita, taloustavaroita, leluja, kuivaelintarvikkeita ja mm. pesupulveria. Keräys sai myönteistä julkisuutta mm. Salon seudun sanomissa.
Taivaallinen Isämme oli kanssamme näinäkin vuosina. Vuonna 1994 massajakeluna Kirjeellisen Raamattuopiston 17 000 kpl korttia löysivät tiensä paikallisiin koteihin. Kirjatoimen tuotteita seurakunta osti 8.969 mk:n (1495 €) edestä ja vuonna 1996 kuusi paikalliskirjastoa saivat lahjoituksena Jeesuksen elämästä kertovaa Alfa & Omega-kirjasarjaa. Rukouksemme on, että ne edelleen rikastuttavat siunaten lukijoidensa elämää.
Kirjeellisen Raamattuopiston kortin vuonna 1998 sai 9200 taloutta, joista uusia oppilaita iloksemme 36. Uusi, kansainvälinen logo löytyi lehti-ilmoituksistamme Seudun Sanomissa, Salonjokilaaksossa sekä Nykyaika-lehdessä. Armo-pastorimme piti ”Henkimaaliman ilmiöitä”-kokoussarjan alkaen 30.9.1999.
Uudelle vuosituhannelle
Vuonna 2000 Salon ADAn avustustoiminta suuntautui Kosovon sodan uhrien hyväksi. 
Adan toiminta monipuolistui seuraavana vuonna, kun kirkkorakennuksen katutason tiloissa avattiin kirpputorimyymälä. Tämän tuotto oli viimeisinä vuosina noin 3300 €.
”Etsimässä ja löytämässä”- Aimo Helmisen kokouksiin vuonna 2003 ja Armo Kuoppakankaan Ilmestyskirjaseminaariin osallistui keskimäärin 30 henkilöä iltaa kohden. 
Esko Virta valittiin seurakunnan vanhimmaksi maaliskuussa 2003. Tämän tehtävän lisäksi hän on ahertanut Salon Adan hyväksi niin kirpputori-, vaatekeräys kuin avustuspakettienkin järjestäjänä sekä pitkäaikaisena säestäjänä.
Seuraavana vuonna seurakunnan jäseniä oli 36, lisäksi lapsia 5 ja nuoria 3. Jotkut lapsista osallistuivat useana vuonna ikimuistoisille kesäleireille Laukaan Kallioniemeen vieden sinne mukanaan myös ystäviään.
Danielin kirjan saloihin Armo-pastorimme johdatteli kiinnostuneita Laurin koululla alkaen 16.1. 2004. 
Jo vuonna 2005 todettiin, että seurakuntakotimme, Rummunlyöjänkadulla sijaitseva kirkkorakennus vaati jatkuvia, vuosi vuodelta yhä kalliimpia korjaustöitä. Saimme uuden rukousaiheen: saisimmeko uudet, ajanmukaiset tilat, jotka kutsuvat myös liikuntaesteiset tilaisuuksiimme? 
Vuodet vierivät. Edelleen saimme kokea, että Herran siunaus on kanssamme. Tampereen Sampolassa pidettäville valtakunnallisille ADA:n messuille osallistuimme joitakin kertoja. 
Aikuisten jumalanpalveluksen lisäksi toimi säännölliset lastenkirkot. Media-7- mainoskortteja jaettiin, Salonjokilaaksossa ilmoitettiin niin tilaisuuksista kuin ADA:n myymälästä ja ystäviä kutsuttiin tilaisuuksiimme. Ensimmäiset Missio Salo 2007-suunnitelmat aloitettiin.
Vuonna 2007, pitkällisen rukous– ja suunnittelutyön jälkeen iloitsimme ”Sittenkin Jeesus”-puhesarjan alkamisesta Salossa. Jeesus todella oli kanssamme, kun Joel Saarisen johdolla kokoukset alkoivat Salon lukiolla syyskuisena sunnuntaina 30.9.2007. Armo Kuoppakangas ja Antti Oksanen avustivat tilaisuuksissa.
Jumala puhuu niille, jotka häntä etsivät. Valtava ilo ja kiitollisuus täyttivät mielemme, kun saimme kasteen kautta liittää uusia ystäviä seurakuntaperheeseemme. Joel Saarisen työn tuloksena vuonna 2008 Salon seurakunta kasvoi kahdeksalla uudella jäsenellä. Jumalanpalveluksessamme osallistui keskimäärin 34 henkilöä. 
Elämäntavat Raittiiksi r.y.:n Salon osasto perustettiin 9.6.2009. Salon Etra aloitti toimintansa järjestämällä Elävän ravinnon illan sekä Kasvisruoan valmistuspäivän.
Seurakuntaan vuoden alussa liittynyt Marko innostui tekemään elokuussa 2009 seurakunnalle nettisivut. Tämän ajankohtaisen kanavan kautta seurakuntamme pystyy tavoittamaan enemmän ihmisiä ja palvelemaan 24 tuntia vuorokaudessa vuoden jokaisena päivänä.
Markon uranuurtavan työn pohjalta Suomen Adventtikirkko on ottanut käyttöön lähdekirjasto-sivuston, jonka myötä useat seurakunnat ovat saaneet omat nettisivut.
Toiminta monipuolistui syksyn 2009 aikana: seurakuntamme osallistui lasten yhteiskristillisiin Kid`s Action-toimintailtoihin, joista ensimmäisessä, Tupurin koulussa järjestettävässä, oli mukana 110 lasta.
Salon ADA yhdessä seurakunnan jäsenten ja valtakunnallisen avustusjärjestömme kanssa järjesti Iloinen Mieli-tapahtuman marraskuussa 2009. Tuolloin Moision koululla kävi vajaat 200 vaate– ja ruoka-avun tarvitsijaa. Seuraavana vuonna kyseinen tapahtuma toistettiin, siihen liitettyine ruokatarjoiluineen - elävän musiikin kera. Jälkimmäiseen avustuspäivään osallistui noin 350 henkilöä, mutta EU-ruokakasseja olisi mennyt enemmänkin. Lisäksi avustuspalvelu on yhteistyössä kaupunkimme perusturvaviraston kanssa kohdentanut joulun alla lahjakortteja pikku kirjallisuuden kera Salon seudun vähävaraisille, esim. vuonna 2010 näiden osuus oli 1280 €.
Seurakunnan huoltajana toimi Jyrki Vehkavuori ja vanhimpana jatkoi Esko Virta. Viikoittaisissa jumalanpalveluksissa toimi sekä aikuisten että lasten ryhmä. Jäsenmäärä kasvoi yhä ollen 54 vuoden 2009 lopulla
Vuosi 2010 ja siitä eteenpäin
Vuosikymmen vaihtui ja saimme edelleen iloita yhteisestä uskosta ja adventtitoivosta. Olemme lähempänä Jeesuksen toista tulemista! 
Kun suvi suloinen saapui vuonna 2010, aloitettiin uutena, aluksi yhteiskristillisenä työnä iltatoritoiminta. Kesätorstaisin pidettävään iltatorityön toimintapisteestä kertoi Salonjokilaakso 10.6.2010 otsikolla ”Yhteyttä ja esitteitä torinkulmalla”. Lähimmäisten kohtaaminen kesätorilla jatkuu edelleen sisältäen niin Kirjatoimen kuin Etran painotuotteiden jakelua.
Salon Etra järjesti retken Torronsuon kansallispuistoon lokakuussa ja lasten Kid`s Action-toimintailloissa kerrottiin edelleen Jeesuksesta niin Ollikkalan kuin Tupurinkin alakouluissa.
Vuonna 2011 huoltajanamme jatkoi Armo Kuoppakangas ja vanhimpana toimi Pentti Tarro. ”Lähellä lähimmäistä”-sanan ja rukouksen illat sekä yhteiskristilliset nuorten– ja sinkkuillat kutsuivat kävijöitä.
Iloksemme Pyhä Henki-teemapäivä järjestyi Salon Helluntaiseurakunnan tiloissa. Sekä alue- että valtakunnallisten kesäjuhlien lisäksi seurakunta kutsuttiin Anna-Liisa ja Pentti Tarron kotiin; juhannusjuhliin kesän kauneimpaan aikaan. 
Elokuussa Sympatia-työhön järjestettyjen Hyväntekeväisyysmarkkinoiden tuotto ylsi lähelle 700 €. Lisäksi innokkaat lipaskerääjät paikallisissa kauppakeskuksissa olivat tuomassa iloa monelle avuntarvitsijalle. Salon seurakunnan Sympatia-tulos oli 3653 €.
Rummunlyöjänkatu 26:n salissa kokoonnuttiin viimeisen kerran lauantaina 19.2.2011.
Seurakuntakotimme kunto Rummunlyöjänkadulla oli vähitellen tullut tiensä päähän, yläsalissa oli kokoonnuttu 30 vuoden ajan. Korjauskustannukset olisivat olleet liian mittavat. Uusien, tarkoituksenmukaisten tilojen puolesta oli rukoiltu jo vuosia.
Seurakunta kokoontui Salon Raittiusyhdistyksen tiloissa 26.2.2011 - 3.11.2012.
Jumalan johdatuksen avulla seurakunta sai väliaikaiset tilat Salon Raittiusyhdistyksen kokoontumistiloista, Helsingintie 43. Mutta mistä saada uudet, toimivat tilat palvoa Jumalaa, kertoa siitä toisille, auttaa lähimmäistä ja iloita yhteisestä uskosta? Alkoi lukuisten eri kohteiden kartoittaminen. Tarvittiin jälleen Jumalan johdatusta. Herran temppeliksi tulevan huoneiston tuli olla nimensä arvoinen.
Helsingintie 14 - nykyinen seurakuntakotimme
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Monien mutkikkaiden vaiheiden jälkeen hetken kodittomana olleelle seurakunnalle tarjottiin tiloja osoitteesta Helsingintie 14. Tämä liikerakennuksen kulmassa sijaitseva tila tuntui vihdoinkin siltä, mitä oli etsitty. Suuri hetki, kauppakirjojen kirjoitus, tapahtui 15.12.2011.
Seurakuntakodin mittavat rakennus– ja remontointityöt edellyttävät kokemusta temppelin tekemisestä. Kiitämme Taivaallista Isäämme - Hän järjesti tähän tehtävään paimenen, jolla on kokemusta lukuisista kansainvälisistä projekteista. Saimme toivottaa tervetulleeksi pastori Markku Heinäsen, joka aloitti työn Salossa 1.1.2012.
Vaivojaan säästämättä hän heittäytyi asiaan sellaisella tarmolla ja innokkuudella, joka viimeistään tässä vaiheessa tarttui seurakunnan jäseniin! Kymmenien pitkien suunnitteluiltojen jälkeen työvaiheet etenivät ja saimme iloiten nähdä, miten veljien aherrus alkoi tuottaa kaunista tulosta.
Aluksi valmistui Jouko Lehtosen työn jälkenä inva-WC. Sitten alkoi hahmottua keittiö, jota monitoimitilana käytetään mm. lastentyöhön. Vähitellen eteis– ja olohuonetila saivat ylleen tiili– ja kiviverhouksen, samoin kuin kuvastimentapainen kivilattia. Käytännössä kaikki kynnelle kykenevät veljet osallistuivat lukuisiin talkoisiin, joita pastorimme ohjasi. Lisäksi muutamat sisaret muonitus– ja puhtaanapitotehtäviin. Muutama rakennusalan ammattilainen ja luova osaaja Salon ulkopuoleltakin on antanut mittavan panoksensa rakennustyöhön. On ollut ilo tehdä temppeliä yhdessä!
10.11.2012 - 2.3.2013 kokoonnuttiin Atlantiksen tiloissa, Helsingintie 14 pohjakerroksessa.
Niin kuin Israelin kansa aikoinaan halasi luvattuun maahan pääsyä, niin mekin olemme odottaneet Herran huoneen avaamista. Askel lähemmäksi päästiin, kun syksyllä viikottaiset jumalanpalvelukset siirrettiin neuvotteluhuone Atlantikseen, saman katon alle. Jonkin verran piti vielä vettä virrata purossa, ennen kuin olisimme perillä.
Vuodenvaihteessa Markku-pastori vihki seurakunnan vanhimmaksi Pertti Kortesojan, Jouko Lehtosen rinnalle.
Nykyisessä tilassa järjestettiin ensimmäinen jumalanpalvelus 9.3.2013.
Kirkkotilamme uurastus eteni askel kerrallaan ja 30.3.2013 seurakunta vihki uuden "elämyskirkon" käyttöön, juhlistaen myös seurakunnan yli 80 vuotista historiaa.
Juhla huipentui klo 17:30 alkaneeseen RaamattuMaratoniin, jossa luettiin koko Raamattu kannesta kanteen. Lukeminen jatkui vapaaehtoisten lukijoiden voimin lähes tauotta 4.4. asti. Lukijoita oli 93, lukukertoja yli 400. Tapahtumasta uutisoitiin näyttävästi sekä Salonjokilaakso -lehdessä että Salon Seudun sanomissa.
Sydämemme on täynnä kiitosta. Kiitosta siitä, miten seurakunta on saanut vuosikymmenten saatossa olla Taivaan Isän hellän huolenpidon kohteena.
Rukouksemme on, että temppelimme voisi palvella kaupungissamme särjettyjä sydämiä, taakoitettuja lähimmäisiämme – kaikkia niitä, jotka etsivät kestävää lepoa ja iloa.
